Vanhempani olivat eronneet kun olin pari, ehkä kolme vuotias.
Vähän myöhemmin äiti muutti espanjaan. Asia ei oikeastaan liikuttanut minua, näinhän häntä joka kesä joten kaikki hyvin vaikka joskus olikin kauhea ikävä... mitä siitä mikä se espanja oikeastaan oli tai mitä se sitten tarkoittikaan! Minä asuin isäni kanssa hesassa ja vaikka isän uusi vaimo joskus tuntuikin "hirveältä äitipuolelta" hän oli kuitenkin kärsivällinen minunlaisen pikkupojan kärsimättömyyksiin ja elämä jatkui kutakuinkin normaalilla mallilla.
MUTTA:
Isäni kuoli kun olin 10 v. Se muutti asiat täysin ja vaikuttaen koko loppuelämääni!
SILLOIN:
Äitini haki minut suomesta, uuden miehensä -Pepen- ja yhtäkkiä jostain ilmestyneen pienen yksvuotiaan vauvansa luokse Madridiin!
En ollut vielä täyttänyt yhtätoista kun saavuin Espanjaan ja asemani muuttui isäni silmäterästä ja ainoasta lapsesta isoveljeksi vuodenvanhalle tyttövauvalle. Ja saavuin espanjalaiseen, mustatukkaisen latino-isäpuolen ja äitini perheeseen!
Jee, Madrid 1976! Francisco Franco oli kuollut 7 kk sitten ja henkinen ja poliittinen ilmasto, josta en tietenkään tajunnut mitään, oli räjähtävä!
Tästä muutoksesta kirjoittelen silloin tällöin, sorry kaikki kirjoitusvirheet jne. kohta 40 vuotta espanjassa on tehnyt asiansa enkä löydä tähän edes automaattista suomenkielen korjaajaa! :D
